Koska karate on peräisin Japanista (ks. historia) on lajissa mukana runsaasti tapoja japanilaisesta kulttuurista. Suurin eroavaisuus suomalaisen ja japanilaisen yhteiskunnan välillä lienee sikäläinen pitkää kokemusta arvostava yhteiskunta.
Tästä syystä karatessakin osoitetaan kunnioitusta opettajaa kohtaan joka on harjoitellut pitempään.
Salille tultaessa ja sieltä lähdettäessä budoka kumartaa pystystä salin suuntaan. Harjoituksen alussa harjoittelijat kokoontuvat riviin opettajan eteen ja polvistuvat komennolla seiza ja kumartavat kaksi (joskus 3) kertaa: ensin sempai/sensei ni rei opettajalle ja sitten otagai ni rei toisille harjoittelijoille. Nimitystä sensei käytetään yleensä kolmannen asteen mustan vyön saavuttaneesta karatekoista.
Lisäksi harjoitellessa parin kanssa kumarretaan aina uudelle parille. Lukuisat kumarrukset ilmentävät toisen kunnioitusta.
Täytyy kuitenkin muistaa että Rei ei ole pelkkä kumarrus. Sillä Rei:hin sisältyvät myös etiketti, siveellisyys, rehellisyys, armeliaisuus, rohkeus, uskollisuus, luottamus, velvollisuus ja uhrautuvaisuus. Koska karatessa harjoitellaan potkuja lyöntejä, heittoja, kuristuksia, lukkoja jne. on harjoittelijan pystyttävä luottamaan vastustajaan.