BLOGI: Maailman vahvin KIMMO!

Potkuposti on vaihtunut blogimuotoiseksi julkaisuksi! Blogi -valikon alta löydät Budokwai Taekwondoon ja sen henkilöihin tai tapahtumiin liittyviä julkaisuja. 

Ensimmäisenä henkilökuvana nostamme esille pitkäaikaisen ohjaajan, harrastajan ja monitaiturin Kimmo Thain. Kimmo aloitti taekwondon vuonna 2004 silloisen Budokwai Taekwondo Team Turun harjoituksissa Budohallilla Virusmäentiellä. Vuosi 2004 oli viimeinen vuosi ennen kuin seura otti ison askeleen hankkimalla ensimmäisen harjoitussalin – entinen autohalli osoitteessa Voimakatu 6. Kimmo on ollut merkittävä tekijä seuramme kasvutarinassa niin käytännön valmennuksessa kuin seuran hallinnollisissa tehtävissä. Marraskuu 2020 jää historian kirjoihin Kimmon muuttaessa työn perässä Tampereelle. Haluamme uskoa, että tämä on vain tauko ja Kimmo palaa Budokwain sinimustille matoille vielä tulevaisuudessa! Siihen saakka toivotamme Kimmolle menestyksekästä aikaa uusissa tehtävissä ja onnittelemme sitä seuraa jonne Kimmo takakiertonsa pyöräyttää.

Faktaa

Ikä: Kirjoitushetkellä 29.
Vyöarvo: 2. dan.
Tkd-superbestfriend: Olli Siltanen
Suosikkipotkut: Oikealla jalalla takakiertopotku, vasemmalla takapotku.
Erityistaidot: Kävelevä neliapilamagneetti, osaan matkustaa ajassa yksisuuntaisesti, vastaan Budokwain aprillipiloista ja taistelin joskus Chuck Norrisia vastaan ja panoksena häviäjä joutui tähdittämään huonoja toimintaelokuvia.
Harkonmurskausennätys: 4 kpl:n pino.    

Milloin ja miten taekwondon pariin?

Menin kokeilemaan syksyllä 2004 taekwondoa parin keltavöisen kaverin houkuttelemana. Pidin lajista välittömästi ja aloitin sitten Arto Lehtokarin vetämässä alkeiskurssissa, jossa samaan aikaan aloitti myös Tanja Siltanen os. Pasanen. Lajissa vetosi kehittymismahdollisuudet, vauhdikkaat potkut ja että liikunta voi olla kivaa, toisin kuin mitä olin kokenut koululiikunnassa. Kaverini jättivät minut salille ja lähtivät kotiin, ja tällä tiellä olen edelleen. Olen ainoa jäljellä tästä porukasta, mutta löytänyt elinikäisiä ystäviä taekwondosta.

Mitä taekwondo on antanut?

Taekwondo on antanut työkaluja löytää, ymmärtää ja hyödyntää omia henkilökohtaisia vahvuuksiani, mistä on ollut paljon apua  taekwondossa ja sen ulkopuolella. Oma panokseni lajille on ollut näytöstoiminnan kehittäminen akrobaattisista tekniikoista lähtien ja olenkin päässyt opettamaan näitä lajiliiton leireillä.  

Päivästä 1 tähän hetkeen lajin parissa

Menin yli-innokkaana valko-keltavöisenä heti alkeistreenin jälkeiseen kovanaamojen ottelutreeniin, jota veti Mika Pihlava. Treeni oli rankka, mutta ilmapiiri rento ja minulla oli hauskaa, vaikka suoriuduin harjoitteista reilusti viimeisenä. Arto ja Mika kuitenkin opastivat kärsivällisesti ja heidän esimerkkinsä innosti haastamaan itseäni ja kokeilemaan kilpaottelua, ja valmistauduinkin pian tuleviin kisoihin.

Ensimmäisistä sparriharjoituksista muistan, että sain pahasti selkään eräältä nimeltämainitsemattomalta, vaaleahiuksiselta keltavyöltä, joka on nykyisin 5. dan, koska hän osasi potkia myös vasemmalla jalalla. Vihaan häviämistä ja lupasin itselleni sen jälkeen, että näytän hänelle vielä joku päivä…

Jos sain pahasti selkääni sparritreeneissä, niin itse kisapäivänä sain vielä pahemmin selkääni jo alkuerissä, jonka jälkeen päätin, että harjoittelen pitkän kaavan mukaan ennen seuraavia kisoja. Olin turhankin itsekriittinen osaamiseni suhteen vihreävöiseksi asti, ja siinä vyöarvossa olin 2 vuotta. 5. kup vyökokeen jälkeen tajusin osaavani riittävän hyvin jo vyöarvolleni, minkä jälkeen etenin melko nopeasti 1. daniksi vuonna 2009.

Nopea eteneminen oli mahdollista, koska harjoitustunteja oli parhaimmillaan n. 20 h viikossa ja minulla oli monipuolisesti lajin eri osaamisalueita kehittäviä ohjaajia. Kisaaminenkin sujui mallikkaasti ottelussa ja poomsessa sinivyöstä lähtien ja voitin juniorina useampia kisoja myös aikuisia vastaan.  

1. danin jälkeen harrastaminen siirtyi pois kilpailemisesta enemmän ohjaus- ja näytöstoimintaan. Suuria hetkiä oli päästä mm. esiintymään Maailman Taekwondoliiton näytösjoukkueen (World Taekwondo) kanssa Vantaalle ja Turkuun. Budokwain omista esityksistä 2015 esitetty Potkutanssi saavutti pienen viraalileviämisen Facebookissa ja Instagramissa. Olin tämän yllätysnumeron takana ideoijana, sekä koreografian suunnittelijana.  

2. danin suoritin elämäni haastavimpana vuonna 2015, jolloin mm. sain pahan polvivamman siihen kohdistuneesta potkusta. Iski kova henkilökohtainen kriisi, kun viimeinenkin ilon aihe eli taekwondo vietiin pois yhtäkkiä ja olin keppien varassa kuukausitolkulla. Halusin välttää leikkauksen, joten kuntoutin polveani mielipuolisesti useita tunteja päivässä loppukesästä syksyyn ja olin jo joulukuussa tekemässä hyppypotkuja ja rikkomassa tiiliä.

Nykyään taekwondo on minulle sitä, että pyrin opastamaan harrastajia tulemaan taitavammiksi kuin minä ja välttämään ne virheet, mitä olen tehnyt matkan varrella. Tästä huolimatta haluan edistää omaa lajiosaamistani vielä, kunhan saan pahimmat terveysongelmat selätettyä.

Budokwai <3 Kimmo

Budokwain vahvuus on sen inhimillisyys. Kaikki kestävät kovia treenejä, mutta harva sietää huonoa kohtelua. Budokwaissa on ymmärretty, että inhimillisellä kohtelulla ja laadukkaalla treenillä luodaan maailmanluokan osaajia, jotka eivät ole tähdenlentoja. En pitänyt itseäni valkovöisenä juuri minään, mutta seuran valmentajat antoivat minulle luvan olla mitä tahansa, minkä ansiosta löysin ne asiat, joissa olen hyvä ja olen pystynyt viemään kansallisella tasolla lajiosaamistani eteenpäin. Kehityskohteena sanon, että jatketaan samaan malliin, jotta koko maailma oppii tämän oikean tavan tuoda hiljaisimmastakin hiirestä esiin rohkein leijona.

Terveiset Budokwain harrastajille:

Minulla ei ole terveisiä, mutta minulla on tarina treenikerrasta, joka oli täydellinen:   Yhtenä kauniina kesäpäivänä ottelin 100 % täydellisen matsin. Rehellisesti sanottuna se ei ollut kaunista katsottavaa. Oli kaatuilua ja oli ohi menneitä potkuja. Oli rajanylityksiä ja oli naamalla torjuttuja osumia. Tavallisuudestaan huolimatta matsi oli täydellinen, koska tein sen budokwailaisten kanssa.