Taekwondo – syntynyt olympialaisiin
Taekwondo lopullisessa muodossaan kehitettiin 1940-1950-luvuilla Etelä-Koreassa täydentämään olympialaisten kamppailulajivalikoimaa potkuvoittoisella ottelullaan. 1960-luvun puolivälistä alkaen laji levisi nopeasti eri puolille maailmaa. Vuonna 2012 Maailman Taekwondoliitossa (WTF) on 201 jäsenmaata. Taekwondo on tällä määrällä maailman kahdeksanneksi laajimmalle levinnyt urheilulaji.
Taekwondo oli näytöslajina Soulissa vuonna 1988 ja Barcelonassa vuonna 1992. Sydneyssä laji oli ensimmäistä kertaa virallisena olympialajina sekä miehillä että naisilla. Tuolloin siihen osallistui 103 urheilijaa (55 miestä, 48 naista) 51 maasta.
Suomalaisista Sydneyn olympiakisoihin osallistuivat Kirsimarja Koskinen ja Veera Liukkonen. Koskinen sijoittui kuudenneksi sarjassa -67 kg. Ateenan olympiakisoissa vuonna 2004 Suomen värejä puolusti Teemu Heino.
Pekingin olympialaisissa vuonna 2008 ei suomalaista taekwondoväriä nähty, mutta vuoden 2012 Lontoon olympialaisissa tuolloin Budokwai Taekwondoa edustanut Suvi Mikkonen ylsi -58 kg sarjassaan 5.-sijalle, yltäen pronssiotteluun saakka. Matkalla pronssiotteluun Suvi kukisti mm. maailmanmestarin ja olympiamitalistin Diana Lopezin.
Kilpailusääntöjä
Normaalisti taekwondossa kilpaillaan kahdeksassa painoluokassa miehille ja naisille, mutta olympiakisoissa lajille määrätty ahdas osallistujakiintiö puristaa kaikki kilpailijat vain neljään luokkaan. Maakohtainen osallistujakiintiö on maksimissaan kaksi naista ja kaksi miestä.
Kullasta otellaan suoralla pudotuspelijärjestelmällä. Finalisteille hävinneet ottelijat jatkavat pudotusotteluilla keräilyerissä, joiden kautta heillä on mahdollisuus edetä pronssimitalille.
Taekwondo-ottelu kestää 3 x 2 minuuttia. Vartaloon osuvasta lyönnistä saa yhden pisteen. Potkusta rintapanssariin saa kaksi pistettä. Päähän osuvasta potkusta saa kolme pistettä. Selän kautta pyörähtäen tehtävä potkuosuma tuo lisäpisteitä, jolloin vartaloon osuvasta potkusta saa kolme pistettä ja päähän osuvasta neljä pistettä. Vartaloon ja päähän tulevat potkupisteet rekisteröityvät elektronisen panssarin ja kypärän välityksellä, kun taas lyöntipisteet annetaan pistetuomarien toimesta. Ottelua johtaa keskustuomari, joka jakaa tarvittaessa otteljoille myös -1,0 pisteen arvoisia varoituksia kielletyistä tekniikoista. Kovan osuman jälkeen tuomari laskee lukua kahdeksaan tai kymmeneen, joista jälkimmäinen merkitsee tyrmäystä ja ottelun päättymistä.
Kilpailijat käyttävät pääsuojusta, hammassuojia, vartalopanssaria sekä sääri-, jalkapöytä- ja alasuojia. Kehittyneiden suojusten ansiosta ottelut ovat varsin turvallisia täyskontaktista huolimatta.