Perustekniikka
Taekwondossa kaikki alkaa perustekniikasta. Perustekniikka voidaan karkeasti jakaa seisontoihin, askeliin, torjuntoihin, iskuihin, lyönteihin ja potkuihin. Alkeiskurssilainen oppii ensin perusaskeleet ja yksinkertaisimmat perustekniikat. Vyövärin tummuessa tulee mukaan Taekwondolle ominaisia erikoispotkuja sekä vaativampia tekniikoita. Tekniikoista käytetään koreankielisiä nimityksiä mikä saattaa vaikuttaa hankalalta alussa, mutta siihen tottuu.
Liikesarjat
Liikesarjat eli Korean kielellä “poomsae” ovat liikesarjoja, joiden avulla Taekwondo-oppilaat voivat yksinään tai ryhmässä harjoitella kamppailua kuviteltuja vastustajia vastaan. Teknisen opetuksen lisäksi poomset tarjoavat mahdollisuuden Taekwondon filosofisen ulottuvuuden parempaan ymmärtämiseen, sillä jokaisen liikesarjan liikkeet ja suunnat kuvastavat jotakin luontoon tai ihmisen ominaisuuksiin liittyvää asiaa. Poomse-harjoittelussa on hyvin tärkeää edetä askel kerrallaan, jotta kunkin poomsen merkitys avautuu ennen siirtymistä vaikeampaan. Liikesarjat ovat myös kilpailulaji, jossa kilpaillaan aina EM- ja MM-tasolla sekä Universiadeissa saakka.
Askelottelut
Askelottelut ovat ensimmäinen askel perustekniikoiden soveltamiseen parin kanssa; niitä aletaan harjoittelemaan välittömästi alkeiskurssin päätyttyä. Suomen Taekwondoliitossa harjoitellaan yhden askeleen (hanbon kjorogii), kolmen askeleen (sebon kjorogii) sekä toisinaan myös “19-askeleen” otteluita. Koska askelotteluissa hyökkäys on aina ennalta määrätty, eikä puolustustekniikoita viedä perille asti, ne ovat hyvin turvallinen tapa kehittää ajoitusta, etäisyyden tajua ja tarkkuutta sekä harjoitella toimivia periaatteita ja toimintatapoja itsepuolustusta varten. Askelottelut ovat hyvin muodollinen harjoite, jossa tulee näkyä sekä mielen että kehon hallinta.
Ottelu
Kjorogii on vastustajan kanssa käytävää ottelua. Se voi olla ennalta määrättyä, kuten hanbon ja sebon kjorogii, tai sitten täysin “vapaata”. Vapaa ottelu on yksi vaativimmista taekwondon osa-alueista. Siinä kaksi ottelijaa kohtaa toisensa tiettyjen sääntöjen puitteissa. Ottelu vaatii hyvää teknistä osaamista, jotta molempien turvallisuus säilyisi. Ottelijalla pitää olla taitoa soveltaa oppimiaan tekniikoita vastustajan toiminnan mukaisesti. Hyödyllisiä ottelussa tarvittavia ominaisuuksia ovat mm. nopeus, kestävyys, voima, taktinen ymmärrys ja rohkeus. Korean kielessä vapaata ottelua kutsutaan nimellä Chayu Kjorogii. Erityisesti kilpailuissa käytävää olympiataekwondoa voidaan kutsua nimellä Shihap Kjorogii. Siinä ottelijat käyttävät seuraavia suojuksia: pääsuoja, rintapanssari, sääri- ja käsivarsisuojat sekä alasuoja. Kilpailuissa toista kilpailijaa kutsutaan nimellä Chong ja toista nimellä Hong. Ottelua ohjaa keskustuomari. Pisteitä antavat kolme pistetuomaria.
Itsepuolustus
Itsepuolustus- eli hosinsul-harjoittelu kuuluu olennaisesti taekwondoon. Lajin tehokkaat ja suoraviivaiset tekniikat mahdollistavat toimivan puolustautumisen äärimmäisessä hätätilanteessa. Samoja tekniikoita harjoitellaan myös soveltamaan vahingoittamatta vastustajaa pahasti, mikä on tärkeää sekä moraalisten seikkojen että Suomen lain kannalta.
Hosinsulin toimiminen riippuu kolmesta keskeisestä tekijästä. Ensinnäkin, on kyettävä reagoimaan uhkaan riittävän ajoissa ja oikealla tavalla. On säilytettävä harkintakyky ja taistelutahto, vaikka elimistön stressireaktiot (esim. sykkeen nousu, aistitoimintojen muuttuminen ja ajattelun yksipuolistuminen) tekevät tämän hankalaksi. Toiseksi on säilytettävä tasapaino. Taekwondotekniikat toimivat parhaiten pystyasennossa, pystystä on lisäksi helpoin suojata itseään ja juosta pakoon tarvittaessa. Vasta näiden perusasioiden jälkeen tulee kysymykseen tekniikoiden tekeminen. Tekniikoiden on oltava riittävän yksinkertaisia ja perusteellisesti harjoiteltuja, jotta ne voidaan suorittaa stressitilanteessa. Liikkeiden on oltava tehokkaita ja varmoja, jotta ne toimisivat epäedullisissakin olosuhteissa
Murskaus
Kyukpa eli murskaus on menetelmä, jolla taekwondo-oppilas voi testata tekniikoidensa tehoa ja mielensä hallintaa. Sopivia materiaaleja ovat laudat ja erilaiset tiilet. Yleisimmät murskauksessa käytettävät vartalon osat ovat nyrkki, kämmensyrjä, jalkasyrjä, päkiä tai kantapää. Joka tapauksessa murskaukseen käytettävän kehon osan pitää olla kestävä, jotta murskaus ei aiheuta loukkaantumista. Murskausta harjoiteltaessa osumakohtaa voi valmistaa tekemällä sillä runsaasti osumia koviin pintoihin. Murskauksen onnistuminen riippuu tekniikan nopeudesta, voimakkuudesta ja voiman oikesta suuntaamisesta. Vaikka isku olisi kuinka nopea ja voimakas, murskaus ei onnistu, ellei voimaa osata suunnata hajoitettavan kohteen läpi. Tässä korostuu psyykkisen keskittämisen ja oikean asenteen osuus. Murskausta ei ole hyvä harjoitella päivittäin, sillä keho joutuu siinä tarpeetoman suureen rasitukseen. Ajoittaisena piristysruiskeena ja harjoittelun realistisuuden osoittajana se on korvaamaton apuväline. Kasvuikäisten murskausharjoittelussa pitää olla erityisen huolellinen ja painopiste on oltava ehdottomasti taitomurskauksessa (vähän vastusta, vaativat tekniikat) eikä voimamurkauksessa (paljon vastusta, yksinkertaiset tekniikat).